Opiskellessani sekä tiedotusoppia että markkinointia 90-luvulla oli joukkomedian sisällöt eroteltu tiukasti ja puhtaasti toimitukselliseen sisältöön ja mainontaan.
Yleisöllä ei ollut ulkoasunkaan puolesta ongelmia erottaa näitä toisistaan.

Mietiskelin alojen rajamailla kumpaan suuntaan kallistuisin. Järki kutsui markkinoinnin pariin, mutta minimalisti-minän sydän veti journalismiin.
Halusin vaikuttaa, mutta en houkutella ihmisiä ostamaan tavaroita, joita he eivät oikeasti tarvitse.

Nyt kun opinnoistani on runsaasti aikaa, huomaan alojen lähentyneen toisiaan.
Journalistinen sisältö ja markkinointimateriaali ovat alkaneet muistuttaa toisiaan, eikä niitä aina edes erota pelkän sisällön perusteella.
Toimituksellinen aineisto ja mainokset linkittyvät ja astuvat toistensa tonteille.

Oma toimenkuvanikin yrittäjänä on alkanut muuttua niin, että joudun jälleen pohtimaan rooliani ja päivittämään osaamistani.
Ammattitutkinnon opiskeluaikoinani ei sosiaalista mediaa ollut vielä keksittykään.
Valokuvaajan opintoni olen suorittanut filmiaikana ja palannut koulunpenkille tämän vuosituhannen alkupuolella ottamaan haltuun digikuvauksen.

Tasapainoilua ja rajojen vetämistä

Nykyään yhä useampi journalisti joutuu käymään saman keskustelun itsensä kanssa, pohtimaan hyväksyykö alan muuttumisen vai jättäytyäkö pois leikistä.
Päivittääkö osaamistaan sisältömarkkinoinnin suuntaan vai vetäytäkö alalta.

Omat pääaineopintoni olen suorittanut muoto-, mainos- ja lehtikuvaamisen aloilta.
Kerää koko sarja -tyyppinä rajan yli astuminen ei ole ollut ongelma tilanteen niin vaatiessa.
On riittänyt, kun on tunnistanut millä tontilla milloinkin operoi. – Journalistiseen sisältöön ei ole yrityspomolla puuttumista, kun taas mainoskeikalla tanssitaan laskun maksajan pillin mukaan.

Verkkolehtien natiivimainonnan ja sisältömarkkinoinnin eettisiä ongelmia sisällöntuottajan kannalta pohdin aiemmin artikkelissani Natiivimainos – Mainos, joka ei näytä mainokselta.

Minimalistina turhan tavaran kauppaaminen ei minulle nappaa, mutta matkailusta innostuneena ja nomadina matkailumarkkinointi on muodostunut viime vuosina luontevaksi osaksi töitä.
Palvelujen markkinointi ei tuota tuskaa, eikä sisäisiä ristiriitoja.
Ainakaan jos saan valita itse ne markkinoimani palvelut. Yrittäjänä on onneksi mahdollisuus valita.

Lähes sadan työmaan kokemuksella käytännön kokemusta on paljon, mutta vanhentunutta teoriaa on päivitettävä. Strategisen sisältömarkkinoinnin koulutus auttaa tässä.

Lukijan eli asiakkaan palveleminen on tärkeintä

Matkablogini avulla voin palvella lukijaa jopa paremmin, kuin perinteisessä matkalehden artikkelissa. Sosiaalinen media mahdollistaa suoran kommunikoinnin yleisön kanssa.

Printtilehtien aikaan artikkeleiden muodon saneli toimituksen esimies.
Valitettavasti jotkut esimiehet noudattavat edelleen samaa kaavaa, eivätkä osaa välttämättä haistella trendejä.

Maata pitkin matkailemisen noustessa suosioon on aivan turha kirjoittaa matkajutuissa siitä, miten kohteeseen pääsee mahdollisimman nopealla lentoreitityksellä.
Varsinkin jos lukijan toive olisi kuulla mitä kautta kohteeseen pääsee nopeimmin junalla.
Kohderyhmä on tunnettava, jotta voi palvella asiakastaan, oli kyse mistä tahansa liiketoiminnasta.