Olen seurannut mielenkiinnolla ja varovaisen positiivisesti hallituksen lupauksia yrittäjille tämän koronakriisin aikana.
Ensimmäisen kerran elämässäni olen kokenut Suomen hallituksen olevan aidosti huolissaan pienyrittäjien pärjäämisestä.
Eikä pelkästään huolissaan, vaan toimivan pelastaakseen yrityksiä, toisin kuin 90-luvun laman aikana.

Ja se päätös: 15 miljardia euroa tukea yrityksille! Wow!

Mutta kun jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin niinhän se yleensä on.
Jonnekin virkamieskoneiston rattaisiin nämäkin kauniit lupaukset tuntuvat sulavan.

Hallituksen päätös eduskunnan hyväksynnällä on muotoiltu työ- ja elinkeinoministeriön sivuille näin:

”Hallitus on valmistellut mittavan, noin 15 miljardin euron tukipaketin yritysten tueksi koronavirusepidemian haittojen torjumiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla yrityksiä rahoittavat Finnvera, Business Finland, ELY-keskukset ja Teollisuussijoitus.

Hallitus mahdollistaa yhteensä 10 miljardin euron kotimaan lisärahoituksen yrityksille pääosin Finnveran takausten kautta. Yritykset ovat jatkossakin ensisijaisesti yhteydessä omaan pankkiinsa.

Suoriin yritystukiin valtio suuntaa miljardi euroa. Business Finlandin avustusvaltuutta lisätään 700 miljoonaa euroa käytettäväksi nopeisiin yrityksiä tukeviin toimiin. ELY-keskusten yritysten kehittämishankkeiden myöntämisvaltuutta lisätään 300 miljoonaa euroa.”

”Mittava tukipaketti” kuulostaa lupaavalta, eikö?
Niinkin lupaavalta, että lehtien kommenttipalstoilla jotkut kiukustuivat, kuinka rikkaille riistokapitalisteille syydetään lisää rahaa, (miljardeja!), vaikka tavalliset duunarit joutuvat kohta kilometritehtaalle ja nälänhätään.
Osa moitti, että oma vika, jos yrittäjä ei ole varautunut puskurirahastolla.

Vastakkainasettelu oli valmis.

Harva ymmärtää, että suurin osa yksinyrittäjistä on erittäin pienituloisia, kädestä suuhun eläviä freelancereita, osa jopa yrittäjiä pakon sanelemana.
Ei tällä porukalla ole koskaan niin isoja tuloja, että he pystyisivät kerryttämään puskurirahastoja kuukausien ansionmenetysten korvaamiseksi.
Eipä ole myöskään mahdollisuutta sosiaaliturvaan.

Kahdentuhannen euron tuki kuulosti lähes kuun saamiselta taivaalta.
Josko sen varassa voisi sinnitellä tulevat kuukaudet, kun asiakkaat pysyvät kotisohvillaan ja pitävät kukkaronnyörinsä umpisolmussa?
Henkinen helpotus oli kova, kun lupailtiin vieläpä mahdollisuutta hakea kolmen kuukauden ajaksi 724 euron työttömyyspäivärahaa.
Sillä saisi paljonkin pötyä pöytään.

Mitä yritystuet käytännössä tarkoittavat?

Lopullisia ratkaisuja tukimuodoista ei ole vielä tehty, eikä ensimmäistäkään työttömyysturvapäätöstä.
Edelleen on mahdollisuuksia vaikuttaa mitä pöytään nuijitaan, tyhjiä lupauksia vai kinkkua leivän päälle, tai edes sitä leipää. Aika näyttää, jäävätkö tämänkin hallituksen puheet korulauseiksi.

Ensimmäiset yritystukihakemukset on ehditty jo käsitellä.

Eräs hyvään vauhtiin päässyt suhteellisen tuore yrittäjä kertoi liikevaihtonsa kasvaneen viimeaikoina ja tulevaisuuden näyttäneen varsin valoisalta.
Hän kuitenkin ennakoi koronakriisin hiljentävän kaupankäyntiä merkittävästi ja päätti hakea tukea.

Tämä luvattu tuki olikin todellisuudessa lainaa, ei avustus.
Yrittäjä hyväksyi tämän, mutta innostuksissaan unohti lukea pienen präntin sopimuspapereissa.
– Kyllä, aivan täysin oma vika allekirjoittaa paperit lukematta ehtoja, mutta ei se tästä kohtuullisempaa tee: parin tonnin lainan toimituskulut olivat 500 € ja takausmaksu 362 €.
Korkoineen siis 50 % tienoilla.
Pikavippikin olisi ollut kannattavampi.

Palataanpa aiempaan sitaattiini TEMin sivuilta, valtio siis lupasi miljardien tukipaketin yrityksille, mutta:
Nyt lue tarkasti pätkä aiemmasta lainauksestani: ”…pääosin Finnveran takausten kautta. Yritykset ovat jatkossakin ensisijaisesti yhteydessä omaan pankkiinsa.”.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että tämäkin kenties hyvin aikein tehty päätös estää yrityksiä kaatumasta kääntyy pankkituiksi á la 90-luku.
Ei se ainakaan yrityksien toimintaedellytyksiä paranna.

Mitä tulee yrittäjän työttömyysturvaan, niin luonnollisesti muut mahdolliset yrityksen toimintaan saatavat tuet tai ”tuet” vähennetään, mikäli yrittäjä saa henkilökohtaista työttömyysturvaa.
Eli korvausta ostaakseen leipää omalle perheelleen ruhtinaalliset kolme kuukautta.
Sillä seitsemänsadan bruttotuella, johon ovat oikeutettuja kaikki muut ilman tuloja jäävät suomalaiset, paitsi itsensätyöllistäjät ja muut yrittäjät.
Eipä sillä, tällaista kädenojennusta pienyrittäjille ei ole aiemmin Suomen historiassa nähty.

Harkitse siis tarkkaan mitä tukea haet, kummat laskut ovat tärkeämpiä maksaa: omasi vai yrityksesi.
Mikäli saat tukea yrityksen pystyssä pitämiseen, unohda oma leipäsi.
Mahdollinen työttömyysturvasi leikataan yritystuestasi.

”Tuet” myös vaativat ”merkittävän tulojen alenemisen”, joten kaikki kädestä suuhun elävät freet voivat unohtaa koko homman.
Jos olet tähänkin asti kituuttanut saaden juuri ja juuri oman leipäsi pöytään, mutta et ole ollut sankariyrittäjä, joka työllistää puoli Suomea, niin unhoita tämä.

Jos olet aloitteleva yrittäjä, työnantajan pakkoyrittäjäksi siirtämä tai muuta vastaavaa, ja liiketoimintasi sakkaa jo nyt, niin neuvoisin laittamaan pillit pussiin ja palaamaan sinne sosiaaliturvan piiriin.

Yrittäjäperheen kakarana ja useammankin yrityksen omasta selkänahastani repineenä en todellakaan suosittele yrittäjyyttä kenellekään, joka ei koe intohimoa lajiin.
Jos odotat saavasi tukea yhteiskunnalta, etsi palkkatöitä.
Jos taas tyhjän päälle hyppääminen on lajisi, niin hyppää mukaan ja join the ride!
Vuoristorata oli omakin suosikkini lapsuudessani Särkänniemessä.

Tee oma stressitestisi

Onneni on olla ulkosuomalainen yrittäjä. Ainoa velvollisuuteni Suomeen on maksaa sinne veroni. En edes haaveile tuista, vaan käytän nyt Euroopan mantereella yleisesti vallitsevassa ulkonaliikkumiskiellossa aikani oman liiketoimintani kehittämiseen.
Vaikka kaikki munat eivät ole olleet samassa korissa, niin kaikki kolme eri tulonlähdettäni näivettyivät nopeammin kuin itse yrittäjä vuokranantajan vanhalle kotisohvalle.
Kun en ole kahdenkymmenen vuoden sarjayrittäjyyden aikana saanut jenin hyrrää tukia, niin ei niitä osaa tällaisessa tilapäisessä kriisissäkään odottaa.
Kyllä tästäkin selvitään!

Keskityn tällä hetkellä – jälleen kerran – suunnittelemaan tulevaa, kehittämään uutta, opiskelemaan ja nousemaan jälleen kerran nollasta.

Käytä aikasi mieluummin oman liiketoimintasi kehittämiseen, kuin tukihakemusten täyttämiseen.
Jos siis olet täysin varma siitä, että haluat toimia yrittäjänä.
Olen tosissani.
Silloin kun perustin ensimmäisen yritykseni, maailma oli kovin toisenlainen.
Ihmisillä oli vapaus valita palkkatyön ja yrittäjyyden välillä.
Suurin osa valitsi palkkatyön, joka siihen aikaan se tarkoitti merkittävää turvaa.

Ylipäänsäkin kannattaa välttää lainanottoa, jos tulevaisuus on epävarma.
Mieti onko yritykselläsi menestymisen mahdollisuuksia puolen vuoden, viiden vuoden ja vuosikymmenien päästä.

Ota kalkulaattori käteen ja laske kannattaako toiminta nykyisen tai minkä tahansa muun kuukausia kestävän kriisin jälkeen ja onko sinulla mahdollisuuksia selvitä lainoista, jos otat niitä tämän kriisin alkuvaiheessa.
Jos vastaus on ei, niin pistä mieluummin pillit pussiin nyt, äläkä velat niskassa.

Unelmien hautaaminen on raskasta, mutta uudelleen tyhjästä aloittaminen helpompaa, jos selviää ilman luottohäiriömerkintöjä.

Älä panikoi, muista hengittää.
Jos käy kekkulisti, niin aloita uudelleen alusta.
Et ole vielä hävinnyt mitään muuta kuin korkeintaan rahaa.
Eikä sitä lasketa. Elämä on tärkeintä.
(Trust me, I know what I’m talking about)

Sitä ennen, mieti mistä voisit saada uusia asiakkaita, keskity toimintasi kehittämiseen.
Äläkä missään nimessä jää tukilupausten varaan.
Ei maailma tähän kaadu, etkä sinäkään.