Patikointia inhoava kaverimme lähtee mukaamme pienelle patikalle, koska hän tietää retkeen sisältyvän myös lounaan fantastisine serbialaisviineineen. Onhan ”ryhmänvetäjänämme” ystävämme Toma, joka on yksi Serbian parhaista viiniasiantuntijoista. 

I:llä on uutuuttaan hohtavat valkoiset lenkkarit jaloissaan ja hän väistelee kuralammikoita. 
Kun vastaan tulee iso mutalätäkkö, vinkkaamme hänelle, että liukkauden takia olisi fiksua kävellä hitaasti lammikon laitoja myöten.

Rohkea yrittäjä ei usko konkareita, vaan hihkaisee hyppäävänsä nopeasti yli. 
Ehdimme hädin tuskin huutaa kiellon, kun hän jo liukastuu ja makaa pian pitkin pituuttaan mudassa, roiskien sitä koko porukan päälle.

Me muut emme pysty pidättämään nauruamme. Ollaan mekin ystäviä; ei saisi nauraa toisen vahingolle. 

I lähtee silti rohkeasti mukaan seuraavallekin päiväreissullemme. 
Tällä kerralla hänellä on jalassaan mustat lenkkarit. 

Vieläkään hän ei ole erityisen innostunut pidemmistä kävelyistä ja Toma hiukan huijaa I:tä matkan pituudessa. 
Hänen epäilyksensä heräävät, kun pelkkä menomatkakin alkaa vaikuttaa epäilyttävän pitkältä.
(Miten sen nyt voisi muka huomata, että matka on seitsemän kertaa luvattua pidempi.)

Mutalammikon kohdatessaan I huudahtaa hiukkasen ärsyyntyneenä ”There’s mud, BECAUSE WHY NOT!”

Yrittäjä astelee epävarmuuden yli

Yrittäjän tie on paitsi kivinen ja kuoppainen, usein myös varsin mutainen. 
Ja yksinäinen.
Hullunrohkeita hyppäyksiä ei tueta. 

Kerro kaverillesi, että aiot irtisanoutua työstäsi ja tämä kertoo sinun seonneen. 
Tänä tautisena aikana? Onko sulla kaikki muumit laaksossa?

Ei se estä unelmien toteuttamista. Etsi sparraaja, joka ymmärtää unelmasi tavoittelun.
Yksi riittää. Hän, joka vahvistaa, että olet oikealla polulla ja ojentaa auttavan olkapäänsä. 

Eräs maailmalla tapaamani ystävä lähetti juuri meseviestin ja kysyi miten sujuu, tänä hulluna vuonna.
Kerroin, että kyllähän sitä kaikki työt meni, kun ei reissuun pääse, mutta tässä on taas kehitelty uutta. 
Tietysti kysyin myös hänen kuulumisiaan. 

Hän vastasi, että näyttää siltä, että hän joutuu irtisanotuksi heikkojen talousnäkymien vuoksi. Luonnollisesti pahoittelin kovasti tilannetta, mutta hän olikin melkein innoissaan. 
Nyt hänellä olisi tilaisuus perustaa haaveilemansa oma yritys ja hypätä reissuelämään.

Tajusin miksi ystäväni otti yhteyttä. 
En ollut ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa joku kaipasi sparrausta tuntematonta kohti hypätessään. 
Olin monesti aiemminkin saanut puhelun tai viestin, jossa kaivattiin tukea omannäköisen elämän luomiseen.

Usein perhe ja ystävät kauhistelevat miksi et pysy tutussa ja turvallisessa.
Lopulta tarvitset vain sen yhden ihmisen, joka kannustaa, luottaa ja uskoo unelmasi kantavan.
Et välttämättä kaipaa konkreettisia vinkkejä, tarvitset vain jonkun sanomaan ”Go for it!”

Tie on välillä paitsi kivinen, niin myös mutainen. 
Silloin pitää vain ottaa varovaisia askelia, kuljet silti kohti päämäärääsi. 
Jos epäilyttää, etsi oma oksasi, johon tukeutua.
– Because there’s always mud on the road.